Järvi

Kasvoin hoitajaäitini kanssa maaseutuvanhainkodissa Ridasjärven kylässä. Minulla oli oma mytologinen maailma, Hiljaisuuden maa, jossa olin puunhaltia ja jossa oli paljon luonnonhenkiä, Äiti Maa, metsiä ja järviä.

Minulla oli hengellinen suhde luontoon ja voimakas tunne sen pyhyydestä. Nykyään Hiljaisuuden maa on osa aikuisen naisen spiritualiteettiani, johon on tullut mukaan myös ortodoksinen kristillisyys. Asun Heinolassa ortodoksisessa Juliana-yhteisössä. Jumala on minulle Järvi, jonka lämpimässä vedessä elän ja liikun. Sisäisestä Järvestäni nousevat myös teokseni.

Järvi-näyttelyni käsittelee myös järviluonnon kunnioittamista pitsimaalausten sekä kasvikudonnaisten keinoin. Näyttelyn teokset kuvaavat järviluontoa eri vuodenaikoina, eri vuorokaudenaikoina. Suhteeni järviluontoon on mystikon suhde.

Ortodoksisen ekoteologian mukaan luomakunnan vahingoittaminen on synti eli erottaa ihmisen Jumalasta. Tämä kuilu on nykyisten ympäristöongelmien pääsyy. Ongelman ratkaisu ei ole siis pelkästään tapojen muutoksessa vaan henkisessä muutoksessa. Kunnioitus materiaalista luomakuntaa kohtaan on syvällä ortodoksisessa teologiassa. Henkisen ja maallisen välillä ei tehdä voimakasta kahtiajakoisuutta. On meistä kiinni, heijastaako luonnon käyttömme ahneuttamme vai voimmeko elää niin, että luonnon kauneus näyttää Jumalan jäljen. Järvi-näyttelyni tähtää järviluonnon kauneuden esiintuomiseen ja sitä kautta haluun suojella järviekosysteemejä.

Teoksillani kommentoin ekosysteemien köyhtymistä, saastumista ja ilmastonmuutosta tuomalla esiin ortodoksisen syvänäkökulman.

Valokuvat Kari Utti.